| RAKKOJA
JA RAUTALANKAA
1/2010 |
 Valmistautuminen
menneen kesän 2009 sambahulinoihin oli
työlästä, mutta hauskaa
Vannoutunut sambista askartelee
aina, kun siihen vain pienikin
mahdollisuus suodaan. Niinpä kiireinen sambista kuljettaa
mukanaan
aina kaiken tarpeellisen. Toisilla nämä tarpeet
mahtuvat
käsilaukkuun, toisilla taas eivät.
Pressa-Pirjon leirissä, kuvassa oikealla, syntyy viime
kesän
lipunkantajan puku. Tarina ei kerro loppuun saakka, vaihtuiko ko. auto
viime syksynä tarkoituksella suurempaan farmariautoon.
Lienee siis syytä kysäistä Pirjolta, onko se
"ammatinvalintakysymys",
tekeekö ennemmin lippu- vai passistapukua =)
Sambaaminen on verrattavissa moottoripyöräilyyn;
sateen
sattuessa sambataan sateella. Aina eivät
säidenhaltijatkaan
ole sambistojen puolella. Jos yhtenä hetkenä aurinko
helii
täydeltä taivaalta, saattaa se seuraavana
hetkenä vihmoa
auringinsäteiden sijasta vettä kaatamalla.
Näin
viime kesänä.
Niin oli myös Pirjon luovutettava ja
siirryttävä
"tanttunsa" ja kaiken muun tarpeellisen kanssa terassille sadetta
pitämään.
 
 Riia
sen sijaan ei viime kesänä aurinkoa paljoakaan
nähnyt.
Linnoittautuminen kotinsa perimpään nurkkaan
ompelemaan oli
Riian jokapäiväistä puuhaa koko
kesän 2009 ajan.
Hänen olinpaikkansa paljasti ainoastaan kangaspakka, joka
kiemurteli metreittäin ympäri suurensuurta
omakotitaloa.
Siellä missä ei näkynyt Riiaa,
näkyi takuuvarmasti
kasoittain langanpätkiä, kuumaliimaseittejä
sekä
pari muutakin sambistaa samassa seassa. Sotkua eli ei,
yhteistyö
oli huipussaan ja sambamateriaalit syntyivät ajallaan,
suuremmitta
ongelmitta. Tai noh, syntyivät kumminkin =)
Jos askarteluperheen työhuoneesta, makuuhuoneesta,
olohuoneesta ja
keittiöstä siirryttiin terassin kautta autotalliin,
näkymä näytti kutakuinkin samalta. Vain
naamat
vaihtuivat. Ja materiaalit.
Autotallissa kesäistä kulkijaa vastaanottivat
kanaverkot,
sanomalehtisuikaleet, liisterit sekä maalit, rautalankoja ja
ruuveja tietenkään unohtamatta.
Niin, muutama askel kangaspakkojen ja sulkanippujen luota ja oli
saavuttu vaunupajaan. Pajaan, joka sekin kuhisi naisia.
Kummallista, kuinka miehet tässä touhussa pakkaavat
kadota
kuka mihinkäkin... No ei aina. Onhan meillä
Markku,
mutta siitä lisää seuraavassa jaksossa =)
 
Jos välillä oli usko lujilla, niin lopputuloksesta
sitä
ei huomaa. Tropicalin neljäs oma sambavaunu valmistui
ajallaan,
samoin vaunutanssijoiden puvut. Suuri kiitos pukujen valmistumisesta
sekä vaunukoristeiden teosta kuuluu myös lasten
vanhemmille.
Kulkue saatiin vietyä onnistuneesti läpi ja lopussa
kiitos
seisoi. Tai järki. Tai ihan miten vaan. Mutta hauskaa oli, ja
tänä kesänä uudelleen.
|
|
